Huopaisenvirran muistomerkki

Paikka maastokartalla/The place on a terrain map

Google maps ajo-ohjeet/Google maps driving directions

In English below.

Huopaisenvirta ja sillä oleva muistomerkki on monella tapaa osa Luumäen historiaa. Tätä kautta kulki Väliväylän uittoreitti noin 70 vuoden ajan. Uusi silta ja virran suulle rakennetu pato sekä Kivijärven veden pinnan lasku on muuttaneet maisemaa. Paikalla oleva muistomerkki muistuttaa meitä sadan vuoden takaisista itsenäisen Suomen alkuvaiheen tapahtumista.

Väliväylän uitto

Kivijärven kautta kulkenut Väliväylän uittoreitti on osa Suomen metsäteollisuuden historiaa. Tukkien kuljetusta varten avattiin Väliväylän uittoreitti 1890-luvulla ja 110 km reitti oli käytössä noin vuosikymmenien ajan. Huopaisenvirran suulle puut saapuivat puomien ympäröivinä lauttoina. Ylä-Kivijärveltä saapuvassa kuormassa saattoi olla yli 16 000 tukkia. Kaksi kilometriä pitkä Huopaisenvirta oli yksi Väliväylän ongelmapaikkoja. Virta oli niin kapea, ettei siinä voinut kuljettaa lauttoja, mutta toisaalta liian leveä, ettei virta kunnolla kuljettanut puita. Korkeuseroa Huopaisenvirralla oli tuolloin reilut 40 cm. Lautat purettiin Huopaisenvirran suulla ja puut laskettiin virtaan. Puita ohjattiin eteenpäin virrassa teräsvaijereihin kiinnitettyjen puomien avulla. Virran kapeassa alasuussa virtaus oli riittävä tukkien kuljettamiseksi. Virran sivuille oli rakennettu kiinteät ohjauspuomit, etteivät puut jäisi rantoihin kiinni. 

Uitto päättyi Kivijärven veden pinnan laskuun 1960-luvun alussa. Huopaisenvirtaa ruopattiin ja virran suulle rakennettiin uusi silta sekä säännöstelypato. Kivijärven veden pintaa laskettiin reilut 60 cm ja virtaus väheni huomattavasti. Uittorakenteet on purettu ja kevättulvien aikainen valkopäinen kuohuva koski elää enää vain muistoissa. 

UIttoreittiä hyödynnettiin myös vesiesteenä ja linnoitustöitä tehtiin väylän pohjoispuolella viime sotien aikaan. Vesistöalueelle tehdyt linnoitustyöt ovat jääneet järeämmän Salpalinjan varjoon eikä niitä ole kokonaan kartoitettu. Parhaiten Väliväylän läheisyydessä ovat säilyneet kiviesteet ja erilaiset kaivannot. Puilla tuetut rakenteet ovat maatuneet. 

Muistomerkki

Huopaisenvirran muistomerkki.Huopaisenvirran muistomerkki on pystytetty vuoden 1918 sisällissodan tapahtumien muistolle. Luumäki oli lähes koko sodan ajan punaisten hallussa tärkeän rautatieyhteyden vuoksi. Sodan aikana Luumäen halki kulki kymmeniä pakolaisia rannikolta kohti pohjoista ja valkoista rintamaa. Maaliskuussa ryhmä haminalaisia nuoria oli pyrkimässä valkoisten puolelle ja heidät vangittiin Luumäellä. Aamulla vankeja lähdettiin kuljettamaan kahdella reellä Savitaipaleelle tutkittaviksi. Matkan varrella vangit, kaksi naista ja kahdeksan miestä, ammuttiin. Osa vainajista heitettiin Huopaisenvirran sillalta avoimeen virtaan.  


The Huopaisenvirta monument 

Huopaisenvirta and the monument  are in many ways part of the history of Luumäki. The Väliväylä log floating route passed through Huopaisenvirta for about 70 years. The new bridge and the dam built at the mouth of the stream, as well as the lowering of the water surface of Lake Kivijärvi, have changed the landscape. The monument on the scene reminds us of the events of the early days of independent Finland a hundred years ago. 

Väliväylä log floating route 

The Väliväylä log floating route which passed through Huopaisenvirta is part of Finnish forest industry history. The Väliväylä floating route was opened for the transport of logs in the 1890s, and the 110 kilometers long route was in use for about seven decades. At the mouth of the Huopaisenvirta, the trees arrived as ferries surrounded by booms. The loads arriving from Ylä-Kivijärvi could have more than 16,000 logs each. The two-kilometer-long Huopaisenvirta was one of the problem areas of Väliväylä. The river was so narrow that it could not carry ferries, but on the other hand it was too wide that the flow did not carry trees properly. The height difference at Huopaisenvirta at that time was just over 40 cm. The rafts were demolished at the mouth of the Huopaisevirta and the trees were released into the stream. The trees were driven forward in the stream by booms that were attached to steel wires. At a narrow point in the stream, the flow was sufficient to transport the logs. Control booms were built on the sides of the stream to prevent the trees from getting stuck on the shores. 

The flooding ended at the early 1960s because of the decline of the Kivijärvi water surface. Huopaisenvirta was dredged and a new bridge and regulation dam were built at the mouth of the stream. The water surface of Kivijärvi was lowered by more than 60 cm and the flow was considerably reduced. The floating structures have been demolished and the white-headed bubbling rapids during the spring floods are only living in the memories. 

The log floating route was also used as a water barrier and fortification work was carried out north of the flouting route during the last wars. The fortification works in the watershed have been overshadowed by the more robust Salpaline and have not been fully mapped. Stone barriers and various trenches have been preserved best in the vicinity of the Väliväylä. The structures supported by the trees have rotted. 

Monument  

The Huopaisenvirta monument has been erected to commemorate the events of the 1918 Civil War. Luumäki was in the possession of the Reds for most of the war because of an important railway connection. During the war, dozens of refugees from the coast to the northern and White fronts passed through Luumäki. In March, a group of young people from Hamina were working towards the Whites and they were imprisoned in Luumäki. In the morning, the prisoners were transported on two sleighs to Savitaipale for investigation. Along the way, prisoners, two women and eight men, were shot. Some of the deceased were thrown into the river from the Huopaisenvirta bridge.